| Hae kohde: |
Kuvia kohteesta
Kesäinen viikko Pargassa kesällä 2002
Kreikka on suosituin kohde etelän matkalle kesäisin. Halusin itse monen vuoden tauon jälkeen käydä myös tuossa suositussa maassa, mutta halusin enemmän aitoa Kreikkaa eikä beachboogie meininkiä. Esitteiden selaamisen jälkeen kohteeksi valitsin Pargan. Monien hyvien vaihtoehtojen joukossa painoi Pargan sijainti mannermaan puolella, jolloin vuokra-autolla pääsee tutustumaan paremmin ja laajemmin lähiseudun nähtävyyksiin.
Viime kesä Suomessa oli lämmin ja aurinkoinen, mutta silti laskeutuessa elokuun alussa Prevezan pienelle lentokentälle sinivalkoisin siivin tuli ulko-ovella vastaan aivan erilainen lämpö kuin Suomessa. Kanssamatkustajat alkoivat kaivaa vesipullojaan esille. Onneksi reilun tunnin kestänyt bussikuljetus lentoasemalta Pargan kylään meni hyvin nykyaikaisen ilmastoidun bussin kyydissä. Vasemmalla puolella näkyi lähes koko ajan sininen meri ja upeita hiekkarantoja.
Itse Parga on reilun 2000 asukkaan kylä Joonianmeren rannalla länsi-Kreikassa, linnuntietä vajaan sadan kilometrin päässä Albanian rajasta. Kuuluisin isompi turistikeskus lähistöllä on Korfun saari, jonne voi tehdä päiväretken reittilaivalla. Pargassa ensimmäiseksi helteisen sään lisäksi (+35) ihastutti juuri aitous. Pieniä majataloja, tavernoja, kapeita kujia, joissa turistit sekoittuvat paikallisiin asukkeihin. Kylän läpi kulkee yksi kapea tie sekä ylärinteellä ns. ohitustie ja ruuhkat olivat sen mukaiset, vaikka liikennettä määrällisesti olikin melko vähän. Torin kohdalla pääsikin kävellen huomattavasti nopeammin perillä kuin autolla. Hotellini sijaitsi kylän keskustassa sokkeloisten kujien varrella keskellä paikallista asutusta, autollakin pääsi vain sadan metrin päähän hotellista, hyvä valinta (tosin huoneen parvekkeen maisemasta joutuu tällöin tinkimään paljon). Hotellin omistaja oli heti vastaanottamassa uusia vieraita ja kättelemässä ja kantamassa laukkuja, majapaikassa oppi helposti tuntemaan muut vieraat, koska huoneet oli laskettavissa kahden käden sormilla.
Hotellista rantabulevardille käveli 2-3 minuutissa, itse ranta-alue oli autoton, joten siellä pystyi hyvin viettämään rauhallista illallista monissa ravintoloissa pika souvlaki paikoista tasokkaisiin italialaisiin ravintoloihin. Omassa hotellissani sijaitsi kylän tasokkain ravintola, jota voi tasoltaan verrata Ruotsinlaivojen a la carte ravintoloihin, mutta silti hinnat olivat ihan kohtuullisia, esim. testaamani grillattu kenguru maksoi alle 15 euroa. Keskustan vieressä kohoaa linnoitusvuori, josta on upeat maisemat itse kylään sekä toisella puolella sijaitsevalle Valtos beachin ranta-alueelle, missä lahden pohjukassa on kylän paras ranta, kilometrin verran hiekkarantaa ja kristallinkirkasta vettä. Ja vaikka aika olikin suurinta loma-aikaa Kreikassa (paikallisia ja italialaisia eniten paikalla), niin silti löytyi rannalta hyvin tilaa. Kävely kukkulan yli Valtosin rannalle keskustasta kävi hyvin aamuvoimistelusta. Pari ensimmäistä päivää lomasta menikin rennosti ottaessa, rannalla aurinkoa ottaen, uiden ja kortteja kirjoittaen (vaikka lista tulikin tehtyä tiukoilla kriteereillä, niin silti piti lähettää yli 30 korttia, ystäviä ei saa unohtaa). Rannalla oli hyvä olla aamupäivä, jolloin oli vielä tyynempää ja lounaan jälkeen rantasandaalit vaihtuivat lenkkitossuihin ja vaellukset oliivilehdoissa kovaa sirkuttavien hyönteisten keskellä olivat jo pieni elämys sinänsä. Myös läheinen linnoitusvuori 7 kilometrin päässä (450 metrin korkeudessa) tuli käytyä katsottua patikoiden, vaikka autotiekin meni perille. Kävellen saa eniten lähikohteista irti ja matkan varrella tulee myös keskusteltua paikallisten kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei aina löydykään muuta kuin elekieli. Vanhoista papoista ouzo-lasien ja rukoushelmien kanssa on aistittavissa aito ilo ja auttavaisuus yksittäistä turistia kohtaan, polku linnoitukselle löytyi helposti heidän avullaan.
Kun lähiseudut oli tutkittu (kaipasin kyllä maastopyörääni, jolla olisi päässyt vielä kauemmas ja nopeammin ympäristöön), niin halusi nähdä sisämaan nähtävyyksiä, vuokra-auto on tähän hyvä väline, oma aikataulu ja reitinvalinnat tekevät matkasta joustavan. Ensimmäisenä päivänä käytössä oli avoauto, joka oli todella sopiva kulkuväline helteisellä kelillä, kun ajomatka kuitenkaan ei ollut yhteensä kuin vajaa 100 km koko päivän aikana. Reilun 30 km:n päässä Pargasta sijaitsi sisämaassa kylä nimeltä Gliki. Länsipuolella kylää oli laaja jokisuistoalue, missä viljeltiin paljon mm maissia ja vehnää. Itäpuolella kohosivat korkeat vuoret ja Glikin kohdalla vuorten välissä kulki kapea kanjoni, jonka pohjalla virtasi erittäin kirkasvetinen Acheron-joki. Suurimman osan vedestä joki saa kanjonin aikana kulkiessaan (n. 10 km), koska vuorten sisällä on paljon lähteitä, joista vesi tulee jokeen. Kahlaaminen kirkkaassa joessa olikin elämys korkeiden kallioiden puristuksessa, etenkin kun veden lämpötila pika-arviolta oli maksimissaan 10 astetta. Varttitunnin kahlaamisen aikana jalat olivat punaiset kylmästä !! Mielenkiintoinen kontrasti, kun lämpötila muuten kuitenkin oli yli 30 astetta !! Uskaliaimmat turistit hyppäsivät rantakallioilta suoraan veteen uimaan...
Liikennekulttuuri Kreikassa on tyypillisen etelämaalainen. Sääntöjä joustetaan aika paljon ja hieman mennään isoimman oikeudella. Vaikka teiden varsilla onkin paljon pieniä rukoustemppeleitä, joita on tehty liikenteessä kuolleiden muistoksi, niin ajaminen on kuitenkin melko turvallista, kun vain ottaa tarpeeksi rauhallisesti eikä pidä liikaa kiirettä. Päätiet ovat leveitä ja hyväkuntoisia, mutta vuoristoon ja sivuteille mentäessä nopeus laskee paljon, mutkia ja mäkiä riittää ja isot kuopat asfaltissa eivät ole harvinaisia. Toisena ajopäivänä oli käytössä pikku-Opel, jossa onneksi oli ilmastointi kuitenkin. Ajomatkaa kun kuitenkin oli yhteensä 300 km edessä vuorten yli sisämaahan, pääkohteena Ioanninan yliopistokaupunki ja sen lähistöllä sijaitsevat tippukiviluolat. Kunnollisen kartan hankkiminen on tarpeen, jos aikoo käyttää muita kuin isoja pääteitä hyväkseen. Viitotus on osaksi puutteellista ja syrjäseuduilla voi osa tiekylteistä olla vain kyrillisin kirjaimin. EU-rahalla ollaan tekemässä parannusta tieverkkoon, esim. Igoumenitzan satamakaupungista rakennetaan suoraa moottoritieyhteyttä Ateenaan vuorten yli, osa pätkästä oli jo valmistunut ja käytössäkin. Ennen Ioanninan kaupunkiin tuloa kävin tutustumassa muinaismuistoalueeseen, jossa oli mm amfi-teatteri rakennettu Delfin Oraakkelin kunniaksi. Tarujen mukaan Zeuksen kerrotaan viettäneen alueella paljon aikaansa.
Ioanninan kaupunki sijaitsee iso järven rannalla, tasankoylängöllä vuorten ympäröimänä. Kaupungin pohjoispuolella 5 km päässä sijaitsevat upeat tippukiviluolat, jotka löydettiin toisen maailmansodan alussa, kun paikalliset asukkaat pakenivat saksalaisia ja italialaisia valloittajia vuorille. Opastettu kiertokävely vuoren sisässä kesti vajaan tunnin ja kierroksen aikana laskeuduttiin alaspäin kymmeniä metrejä, myös läheisen järven pinnan tason alle. Lämpötila luolissa on 17 astetta ja kosteus 100% läpi vuoden. Luolien tippukivipaasien kauneus kyllä mykisti vierailijan, ihmisen elämä tuntuu hyvin lyhyeltä ajalta, kun miettii, kuinka kauan noiden luolien syntymiseen on kulunut. Saimme privat opastuksen englanniksi ryhmässämme, olinhan matkakumppanini kanssa ainoat ulkolaiset vieraat (nuorehko opaspoika puhui loistavaa englantia). Ja kun erään stalagtiiti muodostelman nimi oli Santa Claus, oli pakko kertoa koko ryhmälle, että aito Santa Claus tulee Suomesta !! Paluumatkalla sitten (isoa tietä pitkin) ajoimme läpi Igoumenitzan rantakaupungin, jossa oli tuttu punainen maamerkki Hangosta, Superfastin autolautta (ajaa Bariin ja Anconaan Italian puolelle).
Viimeinen ajopäivä oli sitten kohti etelää ja Lefkaksen saarta. Matkalla mentiin ensin Prevezan lentoaseman kohdalla merenalaista tunnelia pitkin ja itse saarella ajetaan pengertietä pitkin, joten lauttaa ei tarvitse käyttää. Lefkas on vuoristoinen saari, jonka pohjoisnurkassa mantereelta tulevan pengertien päässä sijaitsee pääkaupunki Lefkada. Kokoluokaltaan sitä voisi Suomessa verrata ehkä Hankoon. Saaren länsipuolella on vuorten kainalossa useita hienohiekkaisia rantapoukamia, itäpuoli taas enemmän asuttua ja siellä sijaitsevat myöskin seuramatkakohteet. Saaren itärannan läheisyydessä on myöskin Skorpioksen saari, jonka omisti aikoinaan miljardööri Aristoteles Onassis. Lefkaksen puolelta voi löytää Onassiksen kunniaksi rakennetun patsaan, hän kun avusti paikallisia rahallisesti. Pienen rantalöhöilyn jälkeen tuulimyllyjen katveessa alkoi paluumatka kohti Pargaa 36 asteen helteessä. Mieltä piristi kuitenkin paljon kaverin soitto koti-Suomesta kännykkään, joka kertoi Janne Holmenin juuri voittaneen Maratonin EM-kultaa. Oli taas hienoa olla suomalainen !!
Hae samasta kohteesta vinkeillä: Nähtävyyksiä
Viime kesä Suomessa oli lämmin ja aurinkoinen, mutta silti laskeutuessa elokuun alussa Prevezan pienelle lentokentälle sinivalkoisin siivin tuli ulko-ovella vastaan aivan erilainen lämpö kuin Suomessa. Kanssamatkustajat alkoivat kaivaa vesipullojaan esille. Onneksi reilun tunnin kestänyt bussikuljetus lentoasemalta Pargan kylään meni hyvin nykyaikaisen ilmastoidun bussin kyydissä. Vasemmalla puolella näkyi lähes koko ajan sininen meri ja upeita hiekkarantoja.
Itse Parga on reilun 2000 asukkaan kylä Joonianmeren rannalla länsi-Kreikassa, linnuntietä vajaan sadan kilometrin päässä Albanian rajasta. Kuuluisin isompi turistikeskus lähistöllä on Korfun saari, jonne voi tehdä päiväretken reittilaivalla. Pargassa ensimmäiseksi helteisen sään lisäksi (+35) ihastutti juuri aitous. Pieniä majataloja, tavernoja, kapeita kujia, joissa turistit sekoittuvat paikallisiin asukkeihin. Kylän läpi kulkee yksi kapea tie sekä ylärinteellä ns. ohitustie ja ruuhkat olivat sen mukaiset, vaikka liikennettä määrällisesti olikin melko vähän. Torin kohdalla pääsikin kävellen huomattavasti nopeammin perillä kuin autolla. Hotellini sijaitsi kylän keskustassa sokkeloisten kujien varrella keskellä paikallista asutusta, autollakin pääsi vain sadan metrin päähän hotellista, hyvä valinta (tosin huoneen parvekkeen maisemasta joutuu tällöin tinkimään paljon). Hotellin omistaja oli heti vastaanottamassa uusia vieraita ja kättelemässä ja kantamassa laukkuja, majapaikassa oppi helposti tuntemaan muut vieraat, koska huoneet oli laskettavissa kahden käden sormilla.
Hotellista rantabulevardille käveli 2-3 minuutissa, itse ranta-alue oli autoton, joten siellä pystyi hyvin viettämään rauhallista illallista monissa ravintoloissa pika souvlaki paikoista tasokkaisiin italialaisiin ravintoloihin. Omassa hotellissani sijaitsi kylän tasokkain ravintola, jota voi tasoltaan verrata Ruotsinlaivojen a la carte ravintoloihin, mutta silti hinnat olivat ihan kohtuullisia, esim. testaamani grillattu kenguru maksoi alle 15 euroa. Keskustan vieressä kohoaa linnoitusvuori, josta on upeat maisemat itse kylään sekä toisella puolella sijaitsevalle Valtos beachin ranta-alueelle, missä lahden pohjukassa on kylän paras ranta, kilometrin verran hiekkarantaa ja kristallinkirkasta vettä. Ja vaikka aika olikin suurinta loma-aikaa Kreikassa (paikallisia ja italialaisia eniten paikalla), niin silti löytyi rannalta hyvin tilaa. Kävely kukkulan yli Valtosin rannalle keskustasta kävi hyvin aamuvoimistelusta. Pari ensimmäistä päivää lomasta menikin rennosti ottaessa, rannalla aurinkoa ottaen, uiden ja kortteja kirjoittaen (vaikka lista tulikin tehtyä tiukoilla kriteereillä, niin silti piti lähettää yli 30 korttia, ystäviä ei saa unohtaa). Rannalla oli hyvä olla aamupäivä, jolloin oli vielä tyynempää ja lounaan jälkeen rantasandaalit vaihtuivat lenkkitossuihin ja vaellukset oliivilehdoissa kovaa sirkuttavien hyönteisten keskellä olivat jo pieni elämys sinänsä. Myös läheinen linnoitusvuori 7 kilometrin päässä (450 metrin korkeudessa) tuli käytyä katsottua patikoiden, vaikka autotiekin meni perille. Kävellen saa eniten lähikohteista irti ja matkan varrella tulee myös keskusteltua paikallisten kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei aina löydykään muuta kuin elekieli. Vanhoista papoista ouzo-lasien ja rukoushelmien kanssa on aistittavissa aito ilo ja auttavaisuus yksittäistä turistia kohtaan, polku linnoitukselle löytyi helposti heidän avullaan.
Kun lähiseudut oli tutkittu (kaipasin kyllä maastopyörääni, jolla olisi päässyt vielä kauemmas ja nopeammin ympäristöön), niin halusi nähdä sisämaan nähtävyyksiä, vuokra-auto on tähän hyvä väline, oma aikataulu ja reitinvalinnat tekevät matkasta joustavan. Ensimmäisenä päivänä käytössä oli avoauto, joka oli todella sopiva kulkuväline helteisellä kelillä, kun ajomatka kuitenkaan ei ollut yhteensä kuin vajaa 100 km koko päivän aikana. Reilun 30 km:n päässä Pargasta sijaitsi sisämaassa kylä nimeltä Gliki. Länsipuolella kylää oli laaja jokisuistoalue, missä viljeltiin paljon mm maissia ja vehnää. Itäpuolella kohosivat korkeat vuoret ja Glikin kohdalla vuorten välissä kulki kapea kanjoni, jonka pohjalla virtasi erittäin kirkasvetinen Acheron-joki. Suurimman osan vedestä joki saa kanjonin aikana kulkiessaan (n. 10 km), koska vuorten sisällä on paljon lähteitä, joista vesi tulee jokeen. Kahlaaminen kirkkaassa joessa olikin elämys korkeiden kallioiden puristuksessa, etenkin kun veden lämpötila pika-arviolta oli maksimissaan 10 astetta. Varttitunnin kahlaamisen aikana jalat olivat punaiset kylmästä !! Mielenkiintoinen kontrasti, kun lämpötila muuten kuitenkin oli yli 30 astetta !! Uskaliaimmat turistit hyppäsivät rantakallioilta suoraan veteen uimaan...
Liikennekulttuuri Kreikassa on tyypillisen etelämaalainen. Sääntöjä joustetaan aika paljon ja hieman mennään isoimman oikeudella. Vaikka teiden varsilla onkin paljon pieniä rukoustemppeleitä, joita on tehty liikenteessä kuolleiden muistoksi, niin ajaminen on kuitenkin melko turvallista, kun vain ottaa tarpeeksi rauhallisesti eikä pidä liikaa kiirettä. Päätiet ovat leveitä ja hyväkuntoisia, mutta vuoristoon ja sivuteille mentäessä nopeus laskee paljon, mutkia ja mäkiä riittää ja isot kuopat asfaltissa eivät ole harvinaisia. Toisena ajopäivänä oli käytössä pikku-Opel, jossa onneksi oli ilmastointi kuitenkin. Ajomatkaa kun kuitenkin oli yhteensä 300 km edessä vuorten yli sisämaahan, pääkohteena Ioanninan yliopistokaupunki ja sen lähistöllä sijaitsevat tippukiviluolat. Kunnollisen kartan hankkiminen on tarpeen, jos aikoo käyttää muita kuin isoja pääteitä hyväkseen. Viitotus on osaksi puutteellista ja syrjäseuduilla voi osa tiekylteistä olla vain kyrillisin kirjaimin. EU-rahalla ollaan tekemässä parannusta tieverkkoon, esim. Igoumenitzan satamakaupungista rakennetaan suoraa moottoritieyhteyttä Ateenaan vuorten yli, osa pätkästä oli jo valmistunut ja käytössäkin. Ennen Ioanninan kaupunkiin tuloa kävin tutustumassa muinaismuistoalueeseen, jossa oli mm amfi-teatteri rakennettu Delfin Oraakkelin kunniaksi. Tarujen mukaan Zeuksen kerrotaan viettäneen alueella paljon aikaansa.
Ioanninan kaupunki sijaitsee iso järven rannalla, tasankoylängöllä vuorten ympäröimänä. Kaupungin pohjoispuolella 5 km päässä sijaitsevat upeat tippukiviluolat, jotka löydettiin toisen maailmansodan alussa, kun paikalliset asukkaat pakenivat saksalaisia ja italialaisia valloittajia vuorille. Opastettu kiertokävely vuoren sisässä kesti vajaan tunnin ja kierroksen aikana laskeuduttiin alaspäin kymmeniä metrejä, myös läheisen järven pinnan tason alle. Lämpötila luolissa on 17 astetta ja kosteus 100% läpi vuoden. Luolien tippukivipaasien kauneus kyllä mykisti vierailijan, ihmisen elämä tuntuu hyvin lyhyeltä ajalta, kun miettii, kuinka kauan noiden luolien syntymiseen on kulunut. Saimme privat opastuksen englanniksi ryhmässämme, olinhan matkakumppanini kanssa ainoat ulkolaiset vieraat (nuorehko opaspoika puhui loistavaa englantia). Ja kun erään stalagtiiti muodostelman nimi oli Santa Claus, oli pakko kertoa koko ryhmälle, että aito Santa Claus tulee Suomesta !! Paluumatkalla sitten (isoa tietä pitkin) ajoimme läpi Igoumenitzan rantakaupungin, jossa oli tuttu punainen maamerkki Hangosta, Superfastin autolautta (ajaa Bariin ja Anconaan Italian puolelle).
Viimeinen ajopäivä oli sitten kohti etelää ja Lefkaksen saarta. Matkalla mentiin ensin Prevezan lentoaseman kohdalla merenalaista tunnelia pitkin ja itse saarella ajetaan pengertietä pitkin, joten lauttaa ei tarvitse käyttää. Lefkas on vuoristoinen saari, jonka pohjoisnurkassa mantereelta tulevan pengertien päässä sijaitsee pääkaupunki Lefkada. Kokoluokaltaan sitä voisi Suomessa verrata ehkä Hankoon. Saaren länsipuolella on vuorten kainalossa useita hienohiekkaisia rantapoukamia, itäpuoli taas enemmän asuttua ja siellä sijaitsevat myöskin seuramatkakohteet. Saaren itärannan läheisyydessä on myöskin Skorpioksen saari, jonka omisti aikoinaan miljardööri Aristoteles Onassis. Lefkaksen puolelta voi löytää Onassiksen kunniaksi rakennetun patsaan, hän kun avusti paikallisia rahallisesti. Pienen rantalöhöilyn jälkeen tuulimyllyjen katveessa alkoi paluumatka kohti Pargaa 36 asteen helteessä. Mieltä piristi kuitenkin paljon kaverin soitto koti-Suomesta kännykkään, joka kertoi Janne Holmenin juuri voittaneen Maratonin EM-kultaa. Oli taas hienoa olla suomalainen !!
Hae samasta kohteesta vinkeillä: Nähtävyyksiä
|
