| Hae kohde: |
Kuvia kohteesta
Melkein muumiona
Egyptin Luxor on historiasta kiinnostuneelle todellinen aarreaitta, jossa vietimme tyttäreni kanssa oikeaa
unelmalomaa.
Kun suurimmat ja tärkeimmät temppelit ja haudat oli tutkittu, päätimme tutustua pieneen Medinet Habun temppeliinNiilin länsirannalla.Suomalaisopas varoitteli temppelin porteilla päivystävistä miehistä jotka tarjoavat opaspalveluita. Muistimme sen, kun luoksemme tuli miellyttävä ja siististi pukeutunut Hassan joka puhui hyvää englantia. Varoituksista huolimatta tartuimme syöttiin ja kyllä kannatti!
Opastus oli asiantuntevaa ja jokaiseen kysymykseemme saimme perinpohjaisen vastauksen.
Hassan asui pienessä kylässä länsirannalla ja kertoi kotinsa alla olevasta haudasta maalauksineen.Hän sanoi talon alla olevan muutaman muumionkin ja kutsui meidät kotiinsa vierailulle.Tälläisestä tilaisuudesta ei voinut kieltäytyä!
Talo oli tyypillinen egyptiläinen savitiilirakennus jossa asui monta sukupolvea.Kotona oli isoisä,setiä,tätejä ja serkkuja jotka tahtoivat kaikki tervehtiä meitä.Olohuoneessa naiset tarjoilivat teetä ja makeita leivoksia.
Hieman epäröiden tartuimme laseihin joita peitti harmaa rasvakerros ja leivoksiin joille laskeutui kaikkialla lenteleviä lihavia kärpäsiä.Kieltäytyminen olisi ollut epäkohteliasta joyen urheasti nautimme tarjotut virvokkeet.
Sen jälkeen meidät johdatettiin sisäpihalle josta johti kallioon louhittu matala ja kapea käytävä maan alle.Ilma oli ummehtunutta.Eteenpäin pääsi vain puolittain konttaamalla ja ainoa valonlähde pimeässä oli oppaan taskulamppu. Silloin mielessä välähti, että voisimme päästä täällä niin rahoistamme kuin hengestämmekin ja muutaman vuoden kuluttua meitäkin esiteltäisi kotimuumioina.
Lopulta käytävä avautui pieneksi hautakammioksi. Taskulampun valossa erotimme hieroglyfit ja seinämaalaukset.Ne olivat karkeatekoisia,mutta värit eroittuivat vielä haaleina.Hautakammion sivulla oli pieni ja matala kammio, jonne kurkistaessamme näimme kaksi huonokuntoista muumiota.
Niitä oli aikaisemmin ollut useampikin mutta kun Hassan oli pienenä ollut kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja aikonut tutkia ruumiita,isoisä suuttui.Hän kietoi muumiot liinaan ja hautasi ne jonnekin Kuninkaiden laakson hiekkaan.
Hikisinä ja pölyisinä palasimme lopulta maanpinnalle ja saimme kutsun aterialle perheen kanssa.
Tuntui uskomattomalta istua kattoterassilla illan vaihtuessa yöksi.Lyhtyjen loisteessa ja huopiin kääriytyneinä totesimme Sinuhen tavoin että yöt Thebassa ovat kylmiä.Yläpuolellamme loisti kirkas tähtitaivas ja horisontissa valaistu Hatshepsutin temppeli.Olimme siirtyneet hetkeksi faaraoiden aikaan vuosituhansie taakse.
Sieluun jäi ikuinen ikävä.
unelmalomaa.
Kun suurimmat ja tärkeimmät temppelit ja haudat oli tutkittu, päätimme tutustua pieneen Medinet Habun temppeliinNiilin länsirannalla.Suomalaisopas varoitteli temppelin porteilla päivystävistä miehistä jotka tarjoavat opaspalveluita. Muistimme sen, kun luoksemme tuli miellyttävä ja siististi pukeutunut Hassan joka puhui hyvää englantia. Varoituksista huolimatta tartuimme syöttiin ja kyllä kannatti!
Opastus oli asiantuntevaa ja jokaiseen kysymykseemme saimme perinpohjaisen vastauksen.
Hassan asui pienessä kylässä länsirannalla ja kertoi kotinsa alla olevasta haudasta maalauksineen.Hän sanoi talon alla olevan muutaman muumionkin ja kutsui meidät kotiinsa vierailulle.Tälläisestä tilaisuudesta ei voinut kieltäytyä!
Talo oli tyypillinen egyptiläinen savitiilirakennus jossa asui monta sukupolvea.Kotona oli isoisä,setiä,tätejä ja serkkuja jotka tahtoivat kaikki tervehtiä meitä.Olohuoneessa naiset tarjoilivat teetä ja makeita leivoksia.
Hieman epäröiden tartuimme laseihin joita peitti harmaa rasvakerros ja leivoksiin joille laskeutui kaikkialla lenteleviä lihavia kärpäsiä.Kieltäytyminen olisi ollut epäkohteliasta joyen urheasti nautimme tarjotut virvokkeet.
Sen jälkeen meidät johdatettiin sisäpihalle josta johti kallioon louhittu matala ja kapea käytävä maan alle.Ilma oli ummehtunutta.Eteenpäin pääsi vain puolittain konttaamalla ja ainoa valonlähde pimeässä oli oppaan taskulamppu. Silloin mielessä välähti, että voisimme päästä täällä niin rahoistamme kuin hengestämmekin ja muutaman vuoden kuluttua meitäkin esiteltäisi kotimuumioina.
Lopulta käytävä avautui pieneksi hautakammioksi. Taskulampun valossa erotimme hieroglyfit ja seinämaalaukset.Ne olivat karkeatekoisia,mutta värit eroittuivat vielä haaleina.Hautakammion sivulla oli pieni ja matala kammio, jonne kurkistaessamme näimme kaksi huonokuntoista muumiota.
Niitä oli aikaisemmin ollut useampikin mutta kun Hassan oli pienenä ollut kiinnostunut ihmisen anatomiasta ja aikonut tutkia ruumiita,isoisä suuttui.Hän kietoi muumiot liinaan ja hautasi ne jonnekin Kuninkaiden laakson hiekkaan.
Hikisinä ja pölyisinä palasimme lopulta maanpinnalle ja saimme kutsun aterialle perheen kanssa.
Tuntui uskomattomalta istua kattoterassilla illan vaihtuessa yöksi.Lyhtyjen loisteessa ja huopiin kääriytyneinä totesimme Sinuhen tavoin että yöt Thebassa ovat kylmiä.Yläpuolellamme loisti kirkas tähtitaivas ja horisontissa valaistu Hatshepsutin temppeli.Olimme siirtyneet hetkeksi faaraoiden aikaan vuosituhansie taakse.
Sieluun jäi ikuinen ikävä.
|
27.09.2009 16:38
27.09.2009 07:03
25.09.2009 19:06
Pisteitä ei pysty antamaan tarpeeksi. Lisää tällaista.
23.09.2009 16:30
23.09.2009 16:12
20.09.2009 18:01
20.09.2009 12:08
Olen itsekin ollut Luxorissa ja temppelit ja haudat olivat mahtavia, ei voi uskoa että ennen on pystytty kaikkeen siihen...
~Smaragdi
20.09.2009 10:07
uteliaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja syntyy kivoja tarinoita. Todella kiva.
Luulempa ymmärtäväni tuon ikuisen ikävän.
Matkaoppaan varoitukset on paikallaan, eikä pelkästään työn puolesta. Mutta, varoitus
ei ole kielto, vaan enempi valistusta, pitäkää silmät auki.