Kun 80-luvulla pörräilin kesäisin autollani ympäri Eurooppaa, niin pyörät veivät myös Dalmatian rannikolle. Silloin maan nimi oli Jugoslavia. Ajellessani Dubrovnikistä Splitiin ihastuin valtavasti upeisiin maisemiin ja kirkkaaseen Adrianmereen. Jäin lähes viikoksi pieneen kylään, luultavasti nykyisen Makarskan Rivieran paikkeille.

Viime kesänä lensimme Kroatiaan, Makarskan Rivieralle. Maisemat olivat yhtä upeat ja meri yhtä sinivihreä kuin noin 20 vuotta sitten, mutta hotelleja, kyliä, asutuskeskuksia ja rakennuksia oli tullut valtavasti lisää. Paikka oli kuitenkin viehättävä ja sopivan kokoinen. Liikkuvina ihmisinä emme jääneet hotellin läheisyyteen vaan patikoimme rantaa pitkin sekä vasemmalle että oikealle. Tucepin kylä vaikutti minusta 'tavalliselta' turistipaikalta mutta kävelymatka sinne hiekkatietä pitkin metsikön läpi oli mukava. Toisessa suunnassa oli aivan erilainen tie ja polku metsikön sekä rantakivikon lomassa. Mitä pidemmälle kuljimme, sen vähemmän oli turisteja.

Patikoimme siis oikealle ja vasemmalle mutta myös alas ja ylös. Alhaalla oli se upea meri ja suloiset aallot. Vesi on todella kirkasta ja puhdasta. Ylhäällä oli Biokovon, vuoristo. Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen ei kovin korkealle ennättänyt mutta näköala oli hulppea. Yhtenä päivänä vierailimme upeassa kansallispuistossa. Etenimme pikkubussilla ja välillä jalkauduimme tutustumaan kasveihin, eläimiin ja tietenkin niihin upeisiin maisemiin. Hyvin englantia puhuva oppaamme oli mainio heppu. Matka huipentui Biokovonin huipulle Sveti Jureen, missä sää suosi ja näkymät olivat tosi mahtavat.