| Hae kohde: |
marama48:n kuvia kohteesta
Muita kuvia kohteesta
Khmerien valtakunta
Hotellin aamiainen oli ihan kelvollinen, joskaan ei ylitsepursuavan monipuolinen, kuten Kuola Lumpurissa. Hintakin oli aivan toinen, Kuola Lumpurin aamiaisen hinnalla täällä sai vielä huoneenkin vuorokaudeksi. Kieltämättä yllätyin hieman, kun havaitsin ravintolan vieressä pienen uima-altaan ja sen vieressä kymmenkunta aurinkotuolia. Lekottelu auringossakin olisi onnistunut. No ehkä ei ihan kaikkein houkuttelevin mesta tuohon tarkoitukseen.
Kuljettajani tuli noutamaan minut hotellilta sovittuun aikaan kello 9.00. Ensin ajoimme ostamaan bussilipun, minkä jälkeen hän vei minut suurelle markkina-alueelle. Valtava halli oli täynnä mitä erilaisempaa tavaraa mopon varaosista naisten juhlapukuihin. Erikoista paikassa oli se, että puvut myös osittain ommeltiin paikan päällä. Vanhimmat ompelukoneet olivat poljettavia Singereitä, joihin oli asennettu sähkömoottori. Naisten juhlapuvun teettäminen täällä olisi todella edullista, vain 25 – 50 dollaria mallista ja kankaasta riippuen. Miehille tarjonta oli huomattavasti suppeampaa, vain pitovaateita suppealla alueella.
Terveystarkastajalle paikka olisi todellinen kauhistus. Lihakauppiaat istuskelivat jalat ristissä lihatiskillään pilkkoen myyntiartikkeleitaan asiakkaan toivomusten mukaan. Osa kalakauppiaista yritti pitää tuotteitaan myyntikuntoisina jäähdyttämällä niitä jäämurskalla. Mateen näköiset otukset sen sijaan pärjäsivät hengissä myyntilaatikossaan miltei ilman vettä. Osalla myyjistä tuote oli tarjolla kuivattuna. Pienimmät tarjolla olleet otukset olivat tuskin neulamuikun kokoisia.
Tunnin kiertelyn jälkeen lähdimme noutamaan matkatavaroitani hotellilta ja suuntasimme bussiasemalle. Se sijaitsi melko etäällä kaupungin laitamilla. Eri bussiyhtiöiden asiakashankkijat hyökkäsivät ahnaasti skootteriamme kohti tarjoten oman bussiyhtiönsä palveluja. Meillä kuitenkin oli jo lippu varattuna. Olimme paikalla tuntia ennen ilmoitettua lähtöhetkeä, joten jätin rinkan bussiin ja suunnistin vastapäiseen baariin juomaan yhden oluen.
Hiljalleen matkustajia alkoi tippua paikalle ja vartin myöhässä bussi lähti matkaan. Tie johti halki tasankojen kuoppaisena ja kapeana. Tuon tuostakin kuljettaja soitti torvea saadakseen skootterikuljettajat väistämään. Pysähdyimme kerran matkan varrella kahvitauolle. Perille päästyämme vastassa oli joukko tuktuk- kuljettajia vaanimassa keikkaa. Helpottaakseni hommaani ilmoitin, että haluan noin 20-30 dollarin hintaisen hotellin. Kuljettajani vei minut ihan siistiin, 500 metrin päässä Mekong-joesta olevaan pieneen hotelliin. Tarkistin ensin huoneen, tinkasin hieman hinnasta ja kävin taloksi.
Koska olin ostanut matkan aikana vain muutaman lilliputtibanaanin ja suolapähkinöitä, vatsa ilmoitti halustaan saada täydennystä. Parin korttelin päässä olikin runsas valikoima ravintoloita, joista valitsin khmer-ruokaa tarjoilevan vaihtoehdon. Ateria oli meikäläiseen verrattuna melko voimakkaasti maustettu ja maittava. Palattuani hotellille luin sähköpostini ja lähetin lyhyen viestin kotiin. Tyytyväisenä kävin suihkussa ja nukahdin odottamaan uutta päivää.
2010-02-23 Phnom Penh
Tuktuk-kuljettajani oli paikalla sovittuun tapaan kello 8.30 kaupunkikiertoajelua varten. Minun piti kuitenkin vaihtaa asuani, sillä lyhyissä shortseissa kuninkaan linnaan ei olisi asiaa. Pienen viivästyksen jälkeen olimme valmiita matkaan. Hotellini sijaitsi aivan lähellä nähtävyyksiä, joten ajoaikaa meni vain viitisen minuuttia. Kuninkaan linna oli kieltämättä upein kohde Kambodzhassa. Punaiset Khmerit olivat säilyttänet sen lähes koskemattomana osoittaakseen ulkomaisille vierailleen säilyttävänsä hyvin myös kulttuuriperinnettä. Täältä sain matkan ehkä parhaimman kohdeopastuksen, koska peesasin suomalaisryhmän opastettua tutustumiskierrosta. Ainoa virhe lienee ollut oppaan kertomus smaragdi Buddhasta, joka oli varastettu 1400 luvulla. Smaragdi on jalokivi, eikä siitä voi tehdä patsasta. Kyse lienee jadesta valmistetusta Buddhan patsaasta. Kyseessä saattaa hyvinkin olla Kiinassa oleva jade Buddha, joka oli tuotu sinne 1400-luvulla Burmasta. Törmäsin kiinalaiseen versioon patsaasta viime kesän kiinan kierroksella.
Seuraavaksi vuorossa oli pahamaineinen Punaisten Khmerien vankila, jossa kidutusten jälkeen lähes kaikki vangit joutivat teloitetuksi. Noina vaikeina vuosina Pol Pot surmautti maan 8 miljoonasta ihmisestä 2 miljoonaa. Tällä hetkellä kansaa vaivaa pahiten hallinnon korruptoituneisuus. Rahalla saat mitä vain, jopa ostetuksi itsesi pois vankilasta. Mutta ilman rahaa ja työtä toimeentulo on sukulaisten varassa. Silti kambodzhalaiset jaksavat hymyillä ystävällisesti ohi kulkevalle turistille. Valokuvia paikallisista voi ottaa ilman, että he olisivat käsi ojossa pyytämässä rahaa.
Matkamme jatkui täältä katetulle torialueelle, jossa tavaroita oli röykkiöittäin ja käytävät hyvin kapeat. Kuljettajani kehotti pitämään huolta kamerasta. paikka oli huomattavasti apeampi kuin Siem Reapin vastaava tori. Täällä oli kuitenkin kohtuullisen siistejä ruokapaikkoja, joissa ruokaili huomattavasti myös länsimaisia matkalaisia. Istuuduin pienen ”baaritiskin” tapaiseen ja tilasin nuudeleita kanamunan kera. Annosta odotellessani rupesin keskustelemaan vieressäni istuneen neitokaisen kanssa. Hän oli tapaani yksinäinen reppureissaaja Ranskasta. Keskustelun kuluessa hän kertoi tuleensa ryöstetyksi Kuola Lumpurissa. Hyvin ystävällinen mies oli kutsunut hänet tutustumaan kotiinsa, jossa hänen serkkunsa haluaisi puhua englantia hänen kanssaan. No, sillä reissulla menivät sitten rahat, luottokortit ja passi. Hän jatkaisi huomenna matkaa myös Ho Chi Minhiin. Toivotin hänelle hyvää matkaa ja lähdin etsimään kuljettajaani. Näin uuden tuttavani vielä kerran hänen vilkuttaessaan minulle iloisesti polkiessaan pyörällään kohti Kansallismuseota, jonne hän kertoi menevänsä seuraavaksi.
Poikkesin vielä paikallisessa ostoskeskuksessa ennen kuin suunnistin Kansallismuseoon. Sisäänpääsy oli vain kolme dollaria, mutta museon kokoelmatkaan eivät päätä huimanneet. Koko kierros kesti vain vajaan puoli tuntia eikä museossa sisällä saanut kuvata. Palasin hotellille lepäämään, kirjoittamaan matkakertomusta ja valmistautumaan illan kansantanssiesitykseen. Toivottavasti kuljettajani on löytänyt haluamani kohteen.
Huomiseksi päätin varata aamuvarhaisen bussimatkan Vietnamiin. Tienvarsinäkymät eivät ainakaan Siem Reapista tänne tultaessa olleet mitenkään mielenkiintoisia.
Kuljettajani tuli noutamaan minut hotellilta sovittuun aikaan kello 9.00. Ensin ajoimme ostamaan bussilipun, minkä jälkeen hän vei minut suurelle markkina-alueelle. Valtava halli oli täynnä mitä erilaisempaa tavaraa mopon varaosista naisten juhlapukuihin. Erikoista paikassa oli se, että puvut myös osittain ommeltiin paikan päällä. Vanhimmat ompelukoneet olivat poljettavia Singereitä, joihin oli asennettu sähkömoottori. Naisten juhlapuvun teettäminen täällä olisi todella edullista, vain 25 – 50 dollaria mallista ja kankaasta riippuen. Miehille tarjonta oli huomattavasti suppeampaa, vain pitovaateita suppealla alueella.
Terveystarkastajalle paikka olisi todellinen kauhistus. Lihakauppiaat istuskelivat jalat ristissä lihatiskillään pilkkoen myyntiartikkeleitaan asiakkaan toivomusten mukaan. Osa kalakauppiaista yritti pitää tuotteitaan myyntikuntoisina jäähdyttämällä niitä jäämurskalla. Mateen näköiset otukset sen sijaan pärjäsivät hengissä myyntilaatikossaan miltei ilman vettä. Osalla myyjistä tuote oli tarjolla kuivattuna. Pienimmät tarjolla olleet otukset olivat tuskin neulamuikun kokoisia.
Tunnin kiertelyn jälkeen lähdimme noutamaan matkatavaroitani hotellilta ja suuntasimme bussiasemalle. Se sijaitsi melko etäällä kaupungin laitamilla. Eri bussiyhtiöiden asiakashankkijat hyökkäsivät ahnaasti skootteriamme kohti tarjoten oman bussiyhtiönsä palveluja. Meillä kuitenkin oli jo lippu varattuna. Olimme paikalla tuntia ennen ilmoitettua lähtöhetkeä, joten jätin rinkan bussiin ja suunnistin vastapäiseen baariin juomaan yhden oluen.
Hiljalleen matkustajia alkoi tippua paikalle ja vartin myöhässä bussi lähti matkaan. Tie johti halki tasankojen kuoppaisena ja kapeana. Tuon tuostakin kuljettaja soitti torvea saadakseen skootterikuljettajat väistämään. Pysähdyimme kerran matkan varrella kahvitauolle. Perille päästyämme vastassa oli joukko tuktuk- kuljettajia vaanimassa keikkaa. Helpottaakseni hommaani ilmoitin, että haluan noin 20-30 dollarin hintaisen hotellin. Kuljettajani vei minut ihan siistiin, 500 metrin päässä Mekong-joesta olevaan pieneen hotelliin. Tarkistin ensin huoneen, tinkasin hieman hinnasta ja kävin taloksi.
Koska olin ostanut matkan aikana vain muutaman lilliputtibanaanin ja suolapähkinöitä, vatsa ilmoitti halustaan saada täydennystä. Parin korttelin päässä olikin runsas valikoima ravintoloita, joista valitsin khmer-ruokaa tarjoilevan vaihtoehdon. Ateria oli meikäläiseen verrattuna melko voimakkaasti maustettu ja maittava. Palattuani hotellille luin sähköpostini ja lähetin lyhyen viestin kotiin. Tyytyväisenä kävin suihkussa ja nukahdin odottamaan uutta päivää.
2010-02-23 Phnom Penh
Tuktuk-kuljettajani oli paikalla sovittuun tapaan kello 8.30 kaupunkikiertoajelua varten. Minun piti kuitenkin vaihtaa asuani, sillä lyhyissä shortseissa kuninkaan linnaan ei olisi asiaa. Pienen viivästyksen jälkeen olimme valmiita matkaan. Hotellini sijaitsi aivan lähellä nähtävyyksiä, joten ajoaikaa meni vain viitisen minuuttia. Kuninkaan linna oli kieltämättä upein kohde Kambodzhassa. Punaiset Khmerit olivat säilyttänet sen lähes koskemattomana osoittaakseen ulkomaisille vierailleen säilyttävänsä hyvin myös kulttuuriperinnettä. Täältä sain matkan ehkä parhaimman kohdeopastuksen, koska peesasin suomalaisryhmän opastettua tutustumiskierrosta. Ainoa virhe lienee ollut oppaan kertomus smaragdi Buddhasta, joka oli varastettu 1400 luvulla. Smaragdi on jalokivi, eikä siitä voi tehdä patsasta. Kyse lienee jadesta valmistetusta Buddhan patsaasta. Kyseessä saattaa hyvinkin olla Kiinassa oleva jade Buddha, joka oli tuotu sinne 1400-luvulla Burmasta. Törmäsin kiinalaiseen versioon patsaasta viime kesän kiinan kierroksella.
Seuraavaksi vuorossa oli pahamaineinen Punaisten Khmerien vankila, jossa kidutusten jälkeen lähes kaikki vangit joutivat teloitetuksi. Noina vaikeina vuosina Pol Pot surmautti maan 8 miljoonasta ihmisestä 2 miljoonaa. Tällä hetkellä kansaa vaivaa pahiten hallinnon korruptoituneisuus. Rahalla saat mitä vain, jopa ostetuksi itsesi pois vankilasta. Mutta ilman rahaa ja työtä toimeentulo on sukulaisten varassa. Silti kambodzhalaiset jaksavat hymyillä ystävällisesti ohi kulkevalle turistille. Valokuvia paikallisista voi ottaa ilman, että he olisivat käsi ojossa pyytämässä rahaa.
Matkamme jatkui täältä katetulle torialueelle, jossa tavaroita oli röykkiöittäin ja käytävät hyvin kapeat. Kuljettajani kehotti pitämään huolta kamerasta. paikka oli huomattavasti apeampi kuin Siem Reapin vastaava tori. Täällä oli kuitenkin kohtuullisen siistejä ruokapaikkoja, joissa ruokaili huomattavasti myös länsimaisia matkalaisia. Istuuduin pienen ”baaritiskin” tapaiseen ja tilasin nuudeleita kanamunan kera. Annosta odotellessani rupesin keskustelemaan vieressäni istuneen neitokaisen kanssa. Hän oli tapaani yksinäinen reppureissaaja Ranskasta. Keskustelun kuluessa hän kertoi tuleensa ryöstetyksi Kuola Lumpurissa. Hyvin ystävällinen mies oli kutsunut hänet tutustumaan kotiinsa, jossa hänen serkkunsa haluaisi puhua englantia hänen kanssaan. No, sillä reissulla menivät sitten rahat, luottokortit ja passi. Hän jatkaisi huomenna matkaa myös Ho Chi Minhiin. Toivotin hänelle hyvää matkaa ja lähdin etsimään kuljettajaani. Näin uuden tuttavani vielä kerran hänen vilkuttaessaan minulle iloisesti polkiessaan pyörällään kohti Kansallismuseota, jonne hän kertoi menevänsä seuraavaksi.
Poikkesin vielä paikallisessa ostoskeskuksessa ennen kuin suunnistin Kansallismuseoon. Sisäänpääsy oli vain kolme dollaria, mutta museon kokoelmatkaan eivät päätä huimanneet. Koko kierros kesti vain vajaan puoli tuntia eikä museossa sisällä saanut kuvata. Palasin hotellille lepäämään, kirjoittamaan matkakertomusta ja valmistautumaan illan kansantanssiesitykseen. Toivottavasti kuljettajani on löytänyt haluamani kohteen.
Huomiseksi päätin varata aamuvarhaisen bussimatkan Vietnamiin. Tienvarsinäkymät eivät ainakaan Siem Reapista tänne tultaessa olleet mitenkään mielenkiintoisia.
|
