22.3. – 29.3.2010

Lähdimme kahden lapsenlapsen kanssa 22.3.2010 Egyptiin ja Hurgadaan. Pelottelu lentokentän muodollisuuksista haihtui kun noin kymmenen minuutin päästä tulostamme istuimme jo bussissa joka oli viemässä meidät Sofitel-hotelliin.

Sofitelissa oli illallinen, jossa oli kaikki suunnilleen loppu eikä kello ollut kuin n.20.15 ja illallinen oli alkanut kello 19.00. No, olimme väsyneitä emmekä ajatelleet asiaa enempää. Tosin yritimme vielä saada yhden iltadrinkin kun olimme juuri saapuneet, mutta se tuntui ylivoimaiselta. Kolmannen käyntikerran jälkeen mieheni sai yhdet oluet. Yhdessä emme voineet lähteä koska lapset jo nukkuivat.

Aamulla aamiaisen jälkeen lähdimme hyvillä mielin ajatuksena mennä rannalle istuskelemaan ja lepäilemään rantatuoliin. Yllätys, yllätys. Kaikissa tuoleissa oli jo pyyhkeet. Pyyhekortit saimme kello kymmenen, miksi niin myöhään emme tiedä. Pääsimme sentään uima-altaalle ja lapset saivat polskutella altaassa. Mutta seuraavana aamuna piti lähteä kello seitsemän varaamaan tuoleja ja miltei kaikki oli silloin jo varattu.

Suurin ryhmä hotellin asiakkaista oli venäläisiä. Pieni suomalaisjoukko hävisi sinne täydellisesti.

Ravintolan pienuus vierasmäärään nähden hämmästytti. Tyhjiä pöytiä ei tahtonut löytyä ja siivous toimi tosi hitaasti. Itsepalveluna yritimme veitsemme ja haarukkamme hakea.

Hotelli oli all inclusive paikka. Mutta silti ei voi ymmärtää sitä ruoan tuhlausta. Pöydästä otettiin irti kaikki mitä saatiin se nuoleskeltiin ja jätettiin siihen. Lapset latoivat lautasille ihan mitä vain, eivätkä vanhemmat sanoneet mitään vaan tekivät samaa itsekin. Ja siihen ne ruoat jäivät. Ei kukaan normaali ihminen pysty syömään sellaisia määriä. Se oli show, jota en olisi mielelläni tahtonut nähdä, enkä halunnut sitä lastenlapsilleni kovasti mainostaa, koska olemme yrittäneet opettaa heitä että kaikki syödään mitä lautaselle otetaan. Tosin täytyy sanoa, ettei ruokakaan hääppöistä ollut. Silti ihmettelin miksi joku nainen latoi laukkuunsa ehkä 40 keitettyä kananmunaa, veikö hän ne kotiin vai myikö jossain ja miksi ihmeessä kokonainen täytekakku piti kantaa kahden hengen pöytään ja jättää siihen. Ei ihme että ravintolan henkilökuntakin näytti joskus vähän äreältä ja taisipa se vaikuttaa ruuan laatuunkin.

Allasbaarista löytyi ranskalaisia perunoita ja pizzaa ja niitä lapsetkin söivät. Limsa ja mehutarjoilu sujui loistavasti ja aikuisillekin löytyi juotavaa, tosin vaihtelevasti.

Meillä oli kaksi huonetta jotka siivottiin hyvin ja kaksi sormustimen kokoista parveketta, joilla rappaus rapisi ja jjoilla siivooja ei edes käynyt. Sofitel Egyptissä on jotain muuta kun Sofitel Thaimaassa tai all inclusivet Väli-Amerikassa.

Yksi hieno retki tehtiin. Koko päivä vietettiin Sindbadin vesipuistossa. Joka tosiaan oli lapsiystävällinen all inclusive paikka. Sellaisia lampaankyljyksiä ei ollut hotellissamme.

Onneksi aurinko paistoi ja yritimme saada lapsille niin hyvän loman kun niissä olosuhteissa oli mahdollista. En kuitenkaan suosittele paikkaa lapsiperheelle. Aikuinen pärjää jos on kanttia pitää puolensa, mutta se ei kai lomalla ole mikään pääasia vaan viihtyminen ja tosiaan lomaileminen.

Jokaiselle suotakoon loman vietto, mutta toiset ihmiset on myös otettava huomioon, jos ei sitä halua Siperiassa lienee tilaa kaikille. Olihan toki joukossa hyvin käyttäytyviä ihmisiä, tämä joukko vain pilasi loman kaikilta niiltä jotka halusivat olla kohteliaita ja suoda iloa muillekin.


Hae samasta kohteesta vinkeillä: Ruokailua, Sopii lapsiperheille