Tänään oli vuorossa toinen päivä Montenegroa. Eilen vielä heräsimme Dubrovnikin hotelli Petkassa. Petka oli vallan hyvä suurempi hotelli, parveke merinäköalalla ja kaikki tarpeellset palvelut aivan vieressä. Tarjolla oli myös tuhti buffet-aamupala, mistä olemmekin jo kirjoittaneet aiemmin. Tähän aamuun heräsimme suorastaan elegantille ja herkulliselle aamupalalle, pöytiin tarjoiltuna, eli herätys oli mitä loistavin. Aamupalan jälkeen suuntasimme virkistävälle aamu-uinnille hotellin omaan puutarhamaisessa miljöössä olevalle uima-altaalle. Villa Dubrava -hotellimme Budvassa on pieni ja idyllinen hotelli, jossa on 18 huonetta. Hotellissa on paljon rappuja niin pihalla kuin sisätiloissakin, mutta tätä hotellia voimme kyllä ehdottomasti suositella vaativimmimmillekin matkalaisille, sillä tunnelma on erittäin lämminhenkinen ja puitteet loman onnistumiselle loistavat.

Miia sai odotettua pidemmän allastuokion, kun Jarkko päätti lähteä hakemaan vuokra-autoa ilman karttaa Miian varoituksista huolimatta. Jo aamutuimaan oli tiedossa se, että päivästä tulisi todella lämmin. Sen sai Jarkko huomata kävellessään kuuden kilometrin turhan lenkin kaupungilla etsiskellessään autovuokraamoa. No, auto saatiin lopulta alle vähän kymmenen jälkeen kun jääräpää haki hotellilta kartan. Tästä lähti ikimuistoinen päivä lopulta liikkeelle.

Aurinkomatkat oli jo etukäteen toimittanut meille kaiken tarpeellisen materiaalin hotellille, kartoista ja reittiehdotuksista alkaen. Niitä käytiin läpi suurennuslasin kanssa jo eilen ja koitimme päästä yhteisymmärrykseen siitä, mihin auton nokka aamulla suunnattaisiin. Suunta näytti kohti etelää ja Albanian rajaa, joskaan sinne emme autovakuutuksen kattavuuden vuoksi kuitenkaan päässeet.
Ensimmäiseksi taipaleella vastaan tuli Becici, jossa myös Aurinkomatkoilla on hotelleja. Ranta oli pitkä ja vaikutti itse asiassa viihtyisämmältä kuin Budvan Slovenska Plaza- ranta. Tarkemmin emme rannalla kuitenkaan käynneet. Seuraavaksi rannikolla tuli vastaan kuuluisa hotellisaari, Sveti Stefan, mikä olikin melkoinen ilmestys. Kynnäksen mantereeseen yhdistämä saari on rakennettu täyteen hotelleja jo kauan sitten ja saari muistuttaakin enemmän linnoitusta kuin saarta, millä on muutama hotelli.Ohitimme nopeasti Petrovacin ja jatkoimme matkaa Sotomoreen, josta löytyi ilmeisen suosittu laaja ranta-alue ja pitkä rantabulevardi kauppoineen ja kahviloineen. Länsimaalaisia ei paljoa näkynyt, mutta ranta oli tupaten täynnä, jäätelö ja muut virvoikkeet tekivät helteisessä säässä hyvin kauppansa. Matka jatkui Barn-nimisen kaupungin ohi kohti Ulcinjia, mikä on Montenegron eteläisin kaupunki. Sieltä löytyi myös koko matkamme hienohiekkainen ranta, joka myöskin oli tupaten täynnä auringonpalvojia. Pakko oli silti kahlata lämpimässä vedessä ja pulahtaa aaltoihin. Rannan vierustaa valvoo jälleen yksi upea vanhakaupunki muureineen. Albanian läheisyys tuntuu ja näkyy Ulcinjin kaupungissa. Kävimme hieman ostoksilla ruokakaupassa ja matkamuistomyymälöissä. Hinnat tuntuvat olevan muuta Montenegroakin edullisemmat. Kaupunki oli erittäin mukavan tuntuinen ja ruokapaikkoja oli useita laidasta laitaan. Itse päätimme pieneksi välipalaksi nauttia herkulliset Gyrospiiraat. Vatsa täynnä ja uinnista kuivateltuamme aloimme raapia viisaita päitämme, mihin nyt matka suuntautuisi. Päätimme jatkaa vielä lisää kohti etelää, aivan Albanian rajoille. Sieltä löytyi aivan uskomaton hiekkaranta, Velika Plaza: 13 pitkä ja parisataa metriä leveä hiekkaranta. Tännekin oli valtava joukko ihmisiä löytänyt tiensä, myös runsaasti ulkomaalaisia. Rannan palvelut olivat vaatomattomat, mutta jäätelön ja muiden herkkujen sekä kylmien juomien kaupustelijoita riitti kuitenkin tarpeeksi. Oli aivan mahtava löytyy ensiluokkainen hiekkaranta, mitä edelleen voi osin kuvata luonnontilaiseksi. Vesi oli erittäin kirkasta ja lämmintä. Ja todella pitkälle matalaa. Tälläistä rantaa voi täysin varauksetta suositella lapsiperheelle, myös kaikein pienemmillekin lapsille, sillä rannalta löytyi myös keinuja ja muita aktiviteettialueita. Etäisyyttä Budvaan on n.70km. Matka rannalle taittuu autolla reilussa tunnissa, bussilla parissa tunnissa tai muutaman tunnin merimatkalla. Montenegron rannoilla operoivat ns.taksiveneet, joita kokeilemme huomenna. Taksiveneet rahtasivatkin matkailijoita kaikille käymillemme rannoille tasaiseen tahtiin. Veneillä pääsi näppärästi vaikka sitten seuraavalle rannalle.


Velika Plazalta suuntasimme aivan toisenlaisiin seikkailuihin, eikä pieniltä harharetkiltäkään voitu välttyä, koska Montenegron opastekyltit näyttävät, missä hotellit sijaitsevat, ei juuri tienumeroita eikä paikkakuntien nimiä ainakaan Albanian rajaseuduilla. Jouduimme siis arpomaan risteyksissä auton suunnan. Jouduimme jälleen uudelle nudistisaarelle, Ada Bojanaan, tosin pidimme edelleen vaatteet visusti päällä. Täältä suuntasimme pikaiselle retkelle kohti Skadarjärveä ja sen läheistä kansallispuistoa. Pikainen retkemme hieman venähti, sillä tulkitsimme kartalla ns. alueellisen tien hieman suuremmaksi kuin mitä todellisuus lopulta oli. Miia kiljui pelosta, kun Jarkko kaahasi 20 km tunnissa väistellen välillä aaseja, lehmiä, lampaita ja kanoja. Tiukimmat tilanteet tulivat silloin, kun noin kilometrin korkeudessa kulkevan tien toisella puolella oli 200 m kohtisuoraa pudotusta ja vastaan tuli toinen kaahari 20 km/h. Tiet olivat auton levyisä ja jotkut autojen kohtaamispaikat vain puoletoista kilometrin levyisiä. Kulutimme tällä pikaretkellä noin kolme tuntia ja etenimme noin 50 km. Välillä oli epätoivo iskeä, sillä emme olleet varmoja yhtään siitä missä olemme. Olimme ikään kuin koko ajan tulossa järvelle, tuntiin ei näkynyt juuri muuta kuin muutama aasi ja tie kapeni entisestään. Toisaalta lohtua toi se, että harhaan ajaminen olisi ollut miltei mahdotonta, koska seuduilla kulki vain yksi tie. Joka tapauksessa kokemus oli aivan unohtumaton. Tie kulki välillä rehevissä laaksoissa pähkinäpuulehtoje siimeksessä ja välillä tuntuis siltä, että olemme maailman katolla katsomassa maisemamaalarien taideteoksia. Montenegron vuorten sihuetit olivat sanoinkuvaamattoman kauniita ja näkemäämme ei voi sanoin kuvata. Kun lopulta laskeuduimme vuorilta lähemmäs Skadar-järveä lähelle Virpazarin kylää, saimme huomata, että Myös Montenegro on viinimaa. Ajoimme useiden pienten viinitilojen ohi ja kävimme myös maistelemassa paikallisia tuotoksia hunajaa, kirsikkalikööriä ja viinejä. Päivän päätimme upeaan illalliseen Sveti Stefanin läheisyydessä vuorenrinteelle rakennetussa ravintolassa, mistä näkyi auringonlaskun värjäämät huieat näköalat yli meren kohti Budvaa.

Tarkoituksemme oli itse asiassa käydä tutustumassa eteläiseen Montenegroon ja sieltä vuoristiteiden kautta Cetinjeen ja edelleen Kotoriin keskelle kauneinta Montenegroa. Suunnitelmat ja aikataulut kuitenkin muuttuivat, mutta ei silti harmita. Joskus sattumien seurauksena saattaakin saada palkkioksi koko loman unohtumattomimpia muistoja, kuten meille kävi harhaillessamme eteläisen Montenegron vuoristossa ja Skadarin kansallispuistossa.

Jos vain mahdollista, niin suosittelemme lämpimimmin auton vuokraamista yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Saimme itse kokea, että Montenegron tiet ovat niin kapeat ja korkeuserot niin suuria, että mittavat pyöräretket saa suosiolla unohtaa. Sitä vastoin autoretket vievät lähellä sitä aidointa Montenegroa, maailmaa, jonka luulimme jo kadottaneen aikoja sitten.

Kuvat tulevat kertomaan teille tästä päivästä enemmän kuin sanamme. Niitä valitettavasti joudutte odottaan viikonloppuun asti, sillä aivan kuten maanteillä kulkeminen on joskus hieman hidasta, niin se levein tie on valtatie on myös jatkuvasti tuskallisen hidas. ;)

Huomenna ohjelmassamme on vielä Budvaa ja taksiveneilyä. Loppumatkan eli viimeisen päivämme ajattelimme ottaa hieman rauhallisemmin, sillä täytyyhän lomasuosittelijalle jäädä lomatunnelma viimeiseksi mieleen. Suosittelijan homma on ollut täyttä työtä. Päivämme ovat alkaneet noin seitsemältä aamulla ja päättyneet raporttien kirjoittamisen jälkeen internetin kanssa tappeluun usein puolilta öin.



Hae samasta kohteesta vinkeillä: Shoppailua, Ruokailua, Nähtävyyksiä, Sopii lapsiperheille