Kuuba

Olimme yhdistelmämatkalla Holguin-Havanna-Guardalavaca joulun ja vuodenvaihteen 2010-2011. Mennessä pitkä lentomatka tuntui yllättävän lyhyeltä. Teknisen välilaskun aikana Kanadan Halifaxissa pääsimme tunniksi jaloittelemaan, kahvio oli auki samoin muutama myyntipiste turisteille.

Yövyimme yhden yön Holguinissa. Hotelli oli siisti mutta kovin nukkavieru. Meidän kahden lisäksi huoneessamme oli ainakin yksi gekko, sammakko kylpyhuoneen seinällä, tulikärpänen katossa ja parikymmentä moskiittoa – subtrooppisen ilmaston kylkiäiset. Ruoka ja uni kuitenkin maittoivat ja seuraavana päivänä päästiin pienellä viiveellä lentämään Havannaan. Matkalaukku kannattaa lukita tällä sisäisellä lennolla.

Havanna oli tosi, tosi upea entisöintiä kaipaavine rakennuksineen. Mikä upea kaupunki siitä tulekaan, jos ja kun se joskus restauroidaan! Mikä liikenne – Popedat, ne upeat amerikkalaiset Letukat ja muut vanhat autot (joiden merkkejä en tiedä), limusinet (kaksi Ladaa yhdistetty), hevoset ja ihmisvilinä. Uusiakin autoja näkyi mutta vähemmistönä. Kuitenkin turistibussit olivat aivan huippuluokkaa ilmastointeineen.

Osallistuimme Aurinkomatkojen retkiohjelmaan. Siihen olimme erittäin tyytyväisiä. Näin meille avautui kuubalaisuus ja Kuuban historia, Havanna tuli tutuksi, pääsimme tutustumaan maaseutuun, Soroan puutarhaan, rommi- ja vallankumousmuseoon, Hemingwayn kotiin, hautausmaahan, alkuperäisasukkaiden eli intiaanien luoliin ja moneen, moneen muuhun mielenkiintoiseen paikkaan. Retket oli aikataulutettu erinomaisesti. Lounas nautittiin päivittäin eri ravintolassa ja ruoka oli maittavaa. Elävä musiikki soi joka paikassa, joten kolikoita tai peson seteleitä kannattaa varata. Kolehti kiertää esityksen jälkeen 

Vapaa-aikaakin jäi ihan riittävästi. Kävelimme eripuolilla Havannaa myös Chinatownissa, istuskelimme kahvioissa ja puistoissa, lounastimme rannan tuntumassa, nousimme hissillä Ambos Mundos –hotellin terassille oluille, patikoimme käsityöläisten markkinapaikalle. Ostimme pari öljyvärityötä. Pyynnöstä huolimatta emme saaneet sertifikaattia, sitä opaskirjoissa mainittua todistusta, jota ilman yhtäkään taulua ei saa viedä maasta ulos. Nyt kauniit maalaukset ovat kuitenkin kotimme seinällä. Ihmiset olivat kaikkialla ystävällisiä, kerjäläisiä oli jonkin verran, samoin sikarinmyyjiä, tapasimme kukkaistyttöjä, Hemingwaytä ja Che Guevaraa esittävät tyypit, miehen hassuine koirineen ja monen monta muuta yrittäjää. Talot olivat kauniita ja rähjäisiä, monessa rakennuksessa voi nähdä ampumisen jäljet seinissä. Muun muassa kun lähti Parque Central –hotellistamme ulos, niin heti vasemmalla olevan rakennuksen ylin kerros on täynnä luodin reikiä.

Upean Havanna-jakson jälkeen lensimme takaisin Holguniin ja sieltä bussilla Guardalavacaan. Hotelli Playa Pesquerossa henkilöstön tavaramerkkinä tuntui olevan ystävällisyys - puutarhuri Armanista puhtaanapitäjä Caridadaan.

Tuo loppuloma menikin sitten omatoimisesti, koska emme osallistuneet Santiagon- tai meriretkelle. Kävimme jonkinlaisella junasysteemillä Guardalavacassa. Siellä oli muutama hotelli, upea ranta, kahvioita, käsityöläisten tori ja ns. kauppakeskus eli neljä myymälää. Yksi oli grocery, yksi paikallista elektroniikkaa ja kaksi turistikamaa myyvää liikettä. Tulimme taksilla takaisin, emme jääneet roikkumaan kolmeksi tunniksi paluukyytiä varttumaan. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät ja poljimme läheiseen kylään. Tutustuimme paikallisiin, nautimme sokeriruokomehua ja otin kukituksen kiitollisena vastaan. Patikointiakin harjoitimme. Minä nautin valtavasti uimisesta sekä viileässä altaassa (joulu-tammikuussa) että lämpimässä meressä. Hotellissa oli tarjolla monenlaista aktiviteettia vesiurheilusta kuntosaliin. Joka ilta oli myös jonkinlainen show. Hotellialue on laaja. A la carte –ravintoloihin pitää tehdä varaukset illalliselle, noutopöytäravintoloihin voi nälkäinen mennä vapaasti.

Kaiken kaikkiaan loma oli meille sopiva ja upea 