Jonka löysin vasta -98 keväällä oikein kunnolla. Mutta sen jälkeen olenkin käynyt siellä lähes vuosittain. Paikka ikäänkuin imaisee sinut itseensä ja jäät istumaan Chargon aukiolle viinilasin kanssa katselemaan ihmisiä tai vaan nauttimaan päivän kiireettömyydestä. Täytyy kuitenkin heti tunnustaa, että se hitti siellä eli Loro Parque on edelleen näkemättä, muuten kaupunki (varsinkin sen vanha osa ja ranta länteen) on tullut melko tutuksi. Mutta enää minua ei saa eksymään kaupungissa. Ainoa mikä siellä tuppaa muuttumaan on ruokapaikat. Jos on yli vuoden käymättä, on tullut uusia ja vanhoja karissut pois - johtuen paikallisesta veropolitiikasta. Paitsi Los Azadoeres ( täyden kympin kanapaikka) vanhan puolen yläkaupungissa. Niin ja tietysti aallonmurtajat ovat myös pysyviä muuttumattomuuksia ja se kävely niillä aamutuimaan - ennen paikallisia - vain meren pauhu korvissa. Ja viime aikoina eivät enää Afrikasta tulleet kello- ym. kauppiaatkaan pahemmin ole häirinneet, kun ilmaisee päättäväisesti mutta kohteliaasti, että ei kiitos.
Kävelyretkillä täytyy myös muistaa jäädä kuuntelemaan ja ihastelemaan tyrskyjä rannan kävelykadun varella. Siinä korva lepää. Ja ainahan voi maistella samalla jäätelön. Yöelämä on jäänyt ainakin Puertossa kokematta suuremmiten, mutta sitäkin kuulemma on.
Ei tullut aivan tavallinen matkakertomus yhdestä tietystä reissusta, tavallaan kooste useammankin reissun hyvistä puolista, huonoja ei ole ollut kuin yksi flunssa, minkä vakuutusyhtiö hoiti pois tai paremminkin paikallinen doctor medicinare kahdella käynnillä hotellissa ja taas oltiin terveitä.